Aika varmasti en ehdi kirjoittaa enää ennen vuoden loppumista, joten tässäpä tämä. Eli siis pian alkaa vuosi 2009, ja minä täytän 15 vuotta. Pitäisiköhän tänä vuonna keksiä sellaisia uudenvuodenlupauksia jotka vois toteuttaakkin?? Mutta asiasta toiseen, minä pääsen ensi vuonna ripillekkin vielä. Tänään Naapurikylästä juhlamekon itselleni hankin, ettei minulle tyypillisellä tavalla tarvi etsiä vaatteita viikkoa ennen juhlaa… Mutta nams, tänään on ruokana kanaa, :P
Eilen oli jouluaatto. Aamu alkoi sillä että pikkuveli hyppäsi viereeni katsomaan telkkaria, koskapa minun sängystäni näkee olohuoneen telkkarin. Sitten perheen pojata lähtivät viemään jotain ihmeosia jonnekkin :P ja minä ja äiti jäätiin kotiin tekemään ruokaa. Eipä sitten muuta kuin että mummo ja pappa tulivat meille syömään. Ja sitten illan kohokohta, ruuan jälkeen ovesta astui sisään JOULUPUKKI!:D Pikkuveljellä meni pupu pöksyyn, ja hän kökötti miun sylissä koko illan. Lahjoja sain taas hirveät määrät… (juupa juu…) Ensiksikin kavereilta, korvikset, pyyhkärin, ja pipareita :P nam… Sitten joulupukilta, sain kaksi palapeliä (toisessa oli tänäkin vuonna delfiinejä), hiirimaton (hyvästi paperiarkit!), suklaata, pussilakanasetin (äiti vastusti sitä, koska se on musta :P, pyyhkeitä (joo, älkää kysykö!), Sinkkuelämää-dvd:n ja hirveän kasan aivan ihania vaatteita. Mutta kamaluus, en saanut sitä paistinpannua Kapu! :P:D
Joululoma alko tänään!! Jeee! :D ylimäärästä energiaa… Joulujuhla meni ihan okei, mitä nyt kasin ja ysin tytöt nolas ittensä tanssiessa :P Pojat tykkäs *läps* Kohta on jo jouluaatto ja hiihii!:D Okei, rauhoitu Eve, rauhoitu. Niin siis juu. Sain eilen luettua kirjan Stephen King: Se. Hyvä kirja, kaksiosainen, mutta ei en suosittele herkkähermoisille ;P Sen verran rankkaa menoa se on. Seuraavaksi alkaa Stephen King: Piina. Mutta nyt pipareita mässäämään, nams…
Viimein, viimein, koko syksyn odotus päättyi. Pääsin kelkan kyytiin. Ei vielä ihan viittiny ite ajaa, koska kelkka oli vaan lainassa joltain ihmetyypiltä. Mutta silti, silti jipii! :D Ja muistakaa että se joka väittää jäällä ajamistä tasaiseksi, valehtelee niin että korvat heiluu. Katsokaas pallerot, minäkin, alle 55 kiloa painavana pompin siinä 20 cm ilmaan, kun isäni ajoi töyssystä keskellä järveä. Kypärä valui koko ajan silmille, sillä se oli liian suuri, ja tuuli painoi päätä toiselle puolelle. Mutta ei se mitään, ei yhtään mitään haitannut, koska se koko homma vain vahvisti minun tahtoani hankkia oma kelkka, ja tietty ajokortti. Odottakaa vaan tammikuuta ja minun synttäreitä! (Haa!)
Raindrops keep fallin’ on my head
And just like the guy whose feet are too big for his bed
Nothin’ seems to fit
Those raindrops are fallin’ on my head, they keep fallin’
So I just did me some talkin’ to the sun
And I said I didn’t like the way he got things done
Sleepin’ on the job
Those raindrops are fallin’ on my head, they keep fallin’
But there’s one thing I know
The blues they send to meet me won’t defeat me
It won’t be long till happiness steps up to greet me
kertosäe:
Raindrops keep fallin’ on my head
But that doesn’t mean my eyes will soon be turnin’ red
Cryin’s not for me
‘Cause I’m never gonna stop the rain by complainin’
Because I’m free
Nothin’s worryin’ me
It won’t be long till happiness steps up to greet me
kertosäe
Ensimmäisen kerran bongasin tämän biisin leffasta Spiderman 2. Idea ja sanoitukset ovat niin osuvia, kiitos Suomen aurinkoisen kesän *puistaa nyrkkiä taivaalle* eli siis vettä sataa, mutta silti ihmiset rakastaa :P yrittäkää ymmärtää mua tänään taas…
Tänään oli aivan kamala päivä, vaikka vaihteeksi tajusin matikan tunnilla jotain. Potenssilaskut on helppoja… Mutta sitten iltapäivällä oli (TADAA) näytelmä ja musiikkiesitykset. Minä jouduin laulamaan YKSIN yhden biisin, ja se oli kamalaa. Oikeasti. Jos opettaja olisi antanu jonku toisen laulaa mun kanssa, nii ei siinä mitään. Mutta kun se vaatimalla vaati minut yksin. Näytelmä taas, no se meni ihan okei. Vuorosanoja unohtui sieltä täältä, ja yksi näyttelijä paiskasi “appelsiinin” (lue: styroxpallon) lavasteisiin, ja se kimposi mukavasti kohti yleisöä… joka koostui vain vanhoista mummoista ja paapoista. Kyllähän niitä aplodeja sitten herui, vähän. Ja pukuhuoneessa oli tiivis tunnelma, kun tytöt ja pojat koitti vaihtaa vaatteet yhtä aikaa… Tytöt sitten siirtyivät suosiolla saunan puolelle. Mutta en enää IKINÄ laula yksin mitään joululaulua enkä kyllä missään sen ryhmän kanssa ilman harjoitusta…
Minä en jaksa ysin tyttöjä. Vaikka S onkin Anskun pikkuveli, ei se tarkoita että se olis “virheetön” kuten kaikki ysit. Jätkä ei kunnioita opettajia, eikä taida kunnioittaa muitakaan, kuin omaa itseään. Ja miksi minulle pitää valittaa jos sanon hänelle vastaan tai jotain loukkaavaa? Tulisi itse valittamaan minulle, eli ei teidän tyttöjen tartte puuttua minun ja S:n välisiin asiohin, pitäkää vaan nenänne kaukana, tai joku lyö. Oikeasti, minäkö teen aina kaiken väärin, vain koska en ole kenenkään ysin pikkusisko, enkä ole ysillä, en käyttäydy kuten ysit, vaan olen oma kasiluokkalainen itseni! Te suojelette Anskun pikkuveljeä, mutta koska minä en ole kenenkään pikkusisko, kuka minua suojelee! Olen kyllästyny olemaan aina se vahvin, joka osaa kaiken, joka ei ikinä sure mitään, joka auttaa muita. Minullakin on päiviä jolloin tahdon vaan olla rauhassa, auttamatta ketään, ja jonkun muun suojeltavana. Mutta koska se ei ole koskaan mahdollista, eikä kukaan ysin tyttö lue tätä kumminkaan, niin aivan samahan se sille. Jatkakaa vain vittuilua, en kerro opettajille vaan kestän sen. Ensi vuonnahan teistä pääsee…
Jep, tänään on 6.12 eli Suomen itsenäisyyspäivä. Meidän kylän jokavuotinen perinne on vanhempainyhdistyksen joulumyyjäiset. Siellähän meidänkin luokka myyskenteli pipareita, arpoja ja kaikenlaisia käsitöitä. Myyjiä on yleensä ympäri kuntaa, ja paras on ehdottomast (piilomainontaa) Maailmankauppa Kiela. Tänä vuonna ostin sieltä ihanan laukun, ja viime vuonna kaulahuivin. Rahat menevät myytävien tavaroiden tekijöille ympäri maailman kehitysmaita. Huonojaki puolia mahtui, hinnat on kamalan korkeat!!!!!! :D ja yksi pikku vitosluokkalainen kaatoi kahvia sormilleni, ja arvatkaa vaan oliko se tulikuumaa! Mutta tämän illan ohjelma on kytätä linnanjuhlista kamalimmat ja kauneimmat asut. Muistatte kai viime vuoden violetit ja oranssit naamiaiskaavut… Ja tottakai tasavallan presidentinkin juhla-asu täytyy bongata…
Jouluun on enää 21 päivää!! Pipareita, joulutorttuja, joulukuusi ja tärkeimpänä tietty, läppä läppä, joululahjat. Kaikkein vaikeinta joulussa on keksiä lahjat kavereille ja perheenjäsenille. Ikinä ei tiiä mitä voisi antaa, mitä tahtoisivat tai muuta sellaista. Aina on pari *vink vink* asiaa joita ehdotellaan, mutta vaikeaa silti…
Ei enää sanaakaan tuosta jätkästä! Siis kummastakaan :D on tässä maailmassa muitakin ku he. Esimerkiksi nyt tänään iki-ihana Iceskatingtour! :D en minä tiiä kirjotetaanko se yhteen mutta. Meitä on menossa hirvee tyttöporukka sinne, eikä edes tiedetä ketä sinne tulee, tai mitä me tehdään. Luistimet esiin ja jäälle mars!! Kaikki joka ikinen tänään tai muulloin mutta luistelemaan, tai muuten ulos, apua kuullostan ihan meidän liikanopelta, kun se on välkkävalvojana… puuh…
Eve